In this paper, I offer a pluralistic framework for disagreement and I develop a strategy to account for the varieties of disagreement on the basis of the varieties of the truth across different domains of discourse. Truth-pluralism is thus sufficient for delivering pluralism about disagreement—that is, diaphonic pluralism.

ABSTRACTEcumenical Alethic Pluralism is a novel kind of alethic pluralism. It is ecumenical in that it widens the scope of alethic pluralism by allowing for a normatively deflated truth property alongside a variety of normatively robust truth properties. We establish EAP by showing how Wright’s Inflationary Arguments fail in the domain of taste, once a relativist treatment of the metaphysics and epistemology of that domain is endorsed. EAP is highly significant to current debates on the nature of truth insofar as (...) it involves a reconfiguration of the dialectic between deflationists and pluralists. (shrink)

I have two objectives in this paper. The first is to investigate whether, and to what extent, truth is valuable. I do this by first isolating the value question from other normative questions. Second, I import into the debate about the nature of truth some key distinctions hailing from value theory. This will help us to clarify the sense in which truth is valuable. I then argue that there is significant variability in the value of truth in different areas of (...) discourse. I shall call this the axiological variability conjecture. I illustrate and substantiate AVC by contrasting the occurrence of disagreement in two paradigmatically evaluative areas of discourse, viz. matters of taste, on the one hand, and morality, on the other. I claim that there is a reasonable tendency to care much more about settling moral disagreements than taste disagreements and that this difference has to do, at least partly but significantly, with the different value that truth exhibits in these two areas of discourse. I then turn to the second objective of the paper—namely, to discuss how pluralistic accounts of the nature of truth may deal with the value of truth in light of AVC. I will argue that AVC is a problem for all versions of truth pluralism that are committed to the following two theses: that truth is a value concept; and that this characteristic of the concept has to be reflected in the metaphysical nature of any admissible truth properties—i.e., all the various properties that are admissible in the pluralist account are value-conferring properties and thus intrinsically valuable. In so doing, I will focus primarily on Michael Lynch’s functionalist incarnation of truth pluralism. Lynch terms this “Manifestation Alethic Pluralism”. My reason for this is twofold: first and foremost, MAP is a paradigmatic exemplification of a model of truth pluralism that is committed to both and ; second, MAP has, to date, enjoyed the most discussion, and currently provides the most developed account of truth pluralism. However, I argue that MAP lacks the resources to account for AVC. Owing to this, I suggest two ways out for an advocate of MAP, which force various structural changes in her view. (shrink)

Totuus on nykyisellään laaja-alaisen kritiikin kohteena niin akateemisessa, poliittisessa kuin vähemmän formaalissakin kontekstissa. Puolustan filosofisesti kestävää ja selitysvoimaista totuuskäsitettä tältä laaja-alaiselta kritiikiltä argumentoimalla sen arvon ja normatiivisuuden puolesta. Totuus on välineellisesti arvokas käsite, joka mahdollistaa todellisuuden erottamisen kuvitelmasta ja toiveajattelusta. Tämän lisäksi todet uskomukset ovat välineellisesti arvokkaita moninaisten hyötyjen, kuten onnistuneiden ennustusten ja navigoinnin saavuttamisessa. Toisaalta olemme joskus kiinnostuneita totuudesta pelkästään sen itsensä takia. Totuuden normatiivisuudesta kertoo taipumuksemme pitää sitä yleisenä tiedollisten pyrkimysten päämääränä ja yhtenä uskomuksen sekä väitettävyyden oikeellisuuden standardina, (...) johon suhteessa olemme eri mieltä ja jonka puhumista edellytämme luokka- ja oikeussaleissamme sekä parlamenteissamme. Edellisen nojalla totuus ei osoittaudu pelkästään mielenkiintoiseksi teoreettisen tarkastelun kohteeksi, vaan käsitteeksi, jolla on laaja-alaista tieteellistä ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. (shrink)

Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) (...) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)