Hegel's influence on post-Hegelian philosophy is as profound as it is ambiguous. Modern philosophy is philosophy after Hegel. Taking leave of Hegel's system appears to be a common feature of modern and post-modern thought. One could even argue that giving up Hegel's claim of totality defines philosophy after Hegel. Modern and post-modern philosophies are philosophies of finitude: Hegel's philosophy cannot be repeated. However, its status as a negative backdrop for modern and post-modern thought already shows its pervasive influence. Precisely in (...) its criticism of Hegel, modern thought is bound up with his thinking. (shrink)

This paper discusses Rawls’s thesis that the social basis of self-respect is one of the primarysocial goods. While the central element of the social basis consists in the attitudes of others(e.g. respect or esteem) the social basis may include also possession of various goods. Further,one may distinguish, following Honneth, universalistic basic respect from differential esteem andfrom loving care. This paper focuses on esteem, and further distinguishes three importantvarieties thereof (anti-stigmatization; contributions to societal goods, projects of self-realization),which all differ from recognition (...) of cultural identity. The normative implications will differ in these different contexts. (shrink)

Artikkelissa tutkitaan kriittisesti Honnethin Gadamer -kritiikkiä kolmen eri historiatietoisuuden kautta, joista historiallisesti vaikuttunut tietoisuus edustaa korkeinta astetta ja samalla Gadamerin tarkoittamaa hermeneuttista kokemusta. Artikkeli esittelee aluksi, kuinka Honneth tulkitsee Gadamerin Truth and Method –teoksen esittävän kaksi virheellistä historian ymmärryksen traditiota; esineellistävän ja reflektiivis-holhoavan hermeneutiikan tradition. Gadamerille esineellistävä ymmärrys ja holhoava ymmärtäminen perustuvat molemmat sekä tiedolliselle että moraalirikkeelle, joissa tulkitsija kuvittelee paremmin ymmärtävänsä dialogikumppania ja historiaa, joko asettuen objektiivisesti historian ulkopuolelle tai puhtaasti omista lähtökohdistaan käsin. Honneth korostaa kuitenkin, että tällaisissa dialogin (...) vääristymissä on kyse ontologisen sosiaalisen kontekstin rakenteellisesta vääristymistä, eikä tiedollisesta tai moraalirikkeestä. Gadamerin hermeneutiikka on Honnethin mukaan kyvytön kuvaamaan modernin yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia, jotka saavat yksilöt omaksumaan instrumentaalisia ja holhoavia näkökulmia. Ne mekanismit, jotka saavat aidot vastavuoroisen tunnustamisen ontologiset ennakkoehdot unohtumaan moderneilta subjekteilta, jäävät Gadamerin mallissa vaille selitystä. Toiseksi artikkeli analysoi Honnethin argumenttia, jonka mukaan Gadamerin historiallisesti vaikuttuneen tietoisuuden idea ei voi edustaa moraalin korkeinta astetta minä-sinä-dialogisuhteissa ja samalla historian ymmärtämisessä. Gadamerin historiallisesti vaikuttunut tietoisuus näyttää edistyneemmältä kahteen edelliseen hermeneutiikan traditioon nähden. Gadamer kritisoidessaan Kantin kunnioituksen käsitettä ja moraalin univeraalisuus-vaadetta ei kykene kehittelemään dialogisuhteille riittävää ’yleistyneen toisen’ ideaa. Honneth esittää, että historiallisesti vaikuttunutta tietoisuutta määrittävä radikaali avoimuus toista ja historiaa kohtaan ei voi toteutua ilman riittävästi kehittynyttä yleistyneen toisen jaettua näkökulmaa. Artikkelissa verrataankin Gadamerin Sensus communiksen ideaa Honnethin Mead-tulkintoihin – ikään kuin selvennykseksi, kuinka Gadamerin hermeneutiikasta näyttäisi uupuvan tällainen riittävä yleistyneen toisen idea. Tutkimuksen tuloksena esitetään Honnethin ajatus ”sosiaalisen kokemuksen hermeneutiikasta”, joka kääntää gadamerilaisen hermeneutiikan fokuksen tulkitsemaan yksilöiden implisiittisiä kokemuksia epäoikeudenmukaisuudesta ja moraaliloukkauksista ohitunnustamisen termein. Honnethin kritiikin voikin tiivistää argumenttiin, jonka mukaan Gadamerin hermeneutiikka on sokea arkielämän rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuden muotoja ja moraaliloukkausten kokemuksia kohtaan. (shrink)

The paper examines one possible argument against restricting the display of religious icons in Romanian public schools. Opponents of this decision claim that cult objects affirm something essential about our cultural identity and therefore that using legal instruments to protect this identity is justified. Using a differential analysis of two models of identity recognition, Charles Taylor’s and Axel Honneth’s, this paper argues that the legal protection of cultural identity is compatible with value pluralism but only if its defense is justified (...) in the terms provided by Honneth’s theory of identity recognition. However, the argument in favor of displaying icons in Romanian public schools, unlike the argument against wearing the Islamic veil in French public schools, cannot be justified in these terms. (shrink)

Objetivo. Introducir en la reflexión bioética el concepto de “reconocimiento recíproco”, como herramienta para la fundamentación de la bioética y el análisis de casos problemáticos. Hipótesis. Para entender y buscar soluciones a los nuevos problemas surgidos en el contexto de la atención a la salud, no resulta suficiente el positivismo jurídico ético. El reconocimiento bidireccional, concepto desarrollado por Honneth en su matiz de reciprocidad, denominado mutuo por Ricoeur y Cortina, permite construir un modelo de justicia aplicable al ámbito sanitario, tanto (...) en lo relativo a relaciones entre pacientes y personal, cuanto a las relaciones entre los profesionales, o de todos ellos con la organización sanitaria. Su ausencia en la relación clínica, en la gestión sanitaria, o en la salud pública, es un buen factor explicativo de los conflictos. Aplicado al análisis de conflictos, el concepto de reconocimiento ofrece posibilidades para transformar las relaciones conflictivas en relaciones de cooperación. Todo ello es novedoso, ya que hasta ahora apenas se ha investigado sobre reconocimiento recíproco como fundamento de la bioética. (shrink)

This thesis critically analyzes Axel Honneth’s theories of misrecognition and struggles for recognition and argues for two main conceptualizations to address shortcomings in his theories. The first conceptualization is that recognition and misrecognition behaviors are better understood along three dimensions of engagement—norms, individuals, and actions. We can use this multidimensional view to identify misrecognitions in which the problems are in vertical recognition, either disengagement from norms or engagement with problematic norms, and misrecognitions in which the problems are in horizontal recognition, (...) during which there is insufficient or improper engagement with other individuals. The multidimensional view of misrecognition overcomes Honneth’s overly positive picture of recognition and lack of a robust account of misrecognition and shows how negative recognition fits into the normative structure of social life while acknowledging the positive value of recognition. The second conceptualization is an expanded view of struggles for recognition that takes such struggles beyond group political conflicts into everyday social experiences. I identify two problems in Honneth’s formulation of struggles for recognition: his premise that emotional experiences of disrespect motivate struggles for recognition is contradictory without an account of individual agency, and his theoretical reliance on political resistance movements neglects other paths responses to injustice can take. To address these problems, I argue that there are two types of struggles for recognition, affirmational and rectificatory, and that individuals’ familiarity with affirmational struggles enables them to engage in rectificatory struggles against injustice. Individuals respond to injustice in varied ways other than organized political action, and this is significant for critical theory. The common thread in these two conceptualizations is the importance of individuals’ normative experiences in ethical life and social change. Power structures shape social relations, but individuals actively instigate many instances of injustice. (shrink)

In this paper, I will analyze Axel Honneth’s theory against the background of some of the criticisms that Amy Allen levelled against it. His endeavor seems to partially compromise his ability to identify the domineering forms of power that the subject does not acknowledge consciously and affectively. I will argue that, despite some significant limitations, Honneth’s theory has become increasingly able to analyze social negativity since The struggle for recognition. Also, in both defending Honneth’s methodology and delimiting its scope, I (...) aim to contribute to the debate between two understandings of power: power as ‘domination’ and power as ‘constitution’. (shrink)