Widmer sheds light on a neglected aspect of the Western philosophical tradition. Following an era of Hegelianism, the members of the neo-Kantian "Marburg School," such as Friedrich Albert Lange, Hermann Cohen, Rudolf Stammler, Paul Natorp, and Ernst Cassirer defended socialism or left-wing ideals on Kantian principles. In doing so, Widmer breaks with two mistaken assumptions. First, Widmer demonstrates that the left-Hegelian and Marxist traditions were not the only significant philosophical sources of socialist critique in nineteenth-century Germany, as the left-Kantians identified (...) problems of normativity that the left-Hegelians could not adequately address. Second, Widmer challenges the prevailing assumption that the political philosophies developed in the Marburg School can be comprehensively characterized as a unified school of "ethical socialism." By showing that they varied fundamentally regarding their political views and their philosophical foundations of socialism, Widmer fills a gap in the studies of neo-Kantianism that is long overdue. (shrink)

I examine here if Kant can explain our knowledge of duration by showing that time has metric structure. To do so, I spell out two possible solutions: time’s metric could be intrinsic or extrinsic. I argue that Kant’s resources are too weak to secure an intrinsic, transcendentally-based temporal metrics; but he can supply an extrinsic metric, based in a metaphysical fact about matter. I conclude that Transcendental Idealism is incomplete: it cannot account for the durative aspects of experience—or it can (...) do so only with help from a non-trivial metaphysics of material substance. (shrink)

Proceedings of the 2016 "one word" colloquium of the The Philosophical Society of Finland. The word was "Possibility".

Hermann von Helmholtz (1821-1894) participated in two of the most significant developments in physics and in the philosophy of science in the 19th century: the proof that Euclidean geometry does not describe the only possible visualizable and physical space, and the shift from physics based on actions between particles at a distance to the field theory. Helmholtz achieved a staggering number of scientific results, including the formulation of energy conservation, the vortex equations for fluid dynamics, the notion of free energy (...) in thermodynamics, and the invention of the ophthalmoscope. His constant interest in the epistemology of science guarantees his enduring significance for philosophy. (shrink)

Tässä artikkelissa käsittelen Descartesin ikuisten totuuksien välttämättömyyteen liittyvää ongelmaa. Teoksessa Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (1641–1642) Descartes nostaa esiin käsitteen ikuisista totuuksista, käyttäen esimerkkinään kolmiota. Kolmion muuttumattomaan ja ikuiseen luontoon kuuluu esimerkiksi, että sen kolme kulmaa ovat yhteenlaskettuna 180°. Se on totta kolmiosta, vaikka yhtään yksittäistä kolmiota ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Eräät ajattelemieni asioiden piirteet ovat siis Descartesin mukaan ajattelustani riippumattomia. Ikuisia totuuksia ovat ainakin matemaattiset ja geometriset tosiseikat sekä ristiriidan laki. Samoin Descartesin kuuluisa lause “ajattelen, siis olen” lukeutuu ikuisten totuuksien (...) joukkoon. Descartesin ikuiset totuudet olisivatkin siis loogisesti välttämättömiä. Niillä on kyseinen olemus riippumatta ulkoisten kohteiden olemassaolosta tai siitä, ajattelenko niitä lainkaan. Kuitenkin kirjeenvaihdossaan Descartes pitää itsepintaisesti kiinni käsityksestään, että ikuiset totuudet ovat Jumalan vapaasti luomia ja Jumala olisi voinut luoda ne erilailla. Näin ollen luodut ikuiset totuudet eivät tarkkaan ottaen olisikaan välttämättömiä vaan kontingentteja. Ne voisivat olla myös toisella tavalla. Artikkelin alkuun esittelen Descartesin modaalista metafysiikkaa sekä luotujen ikuisten totuuksien kontingenttiudesta seuraavia tulkinnallisia vaikeuksia. Tämän jälkeen pureudun kolmeen erilaiseen ratkaisuyritykseen kommentaarikirjallisuudessa (Frankfurt 1977; Curley 1984 & Bennett 1994) ja osoitan, miksi ne eivät riitä vastaamaan ongelmaan. Lopussa vedän johtopäätöksiä ja luonnostelen mahdollisen ratkaisun. (shrink)