This article addresses the question raised by the Anthropocene of rethinking the concept of autonomy which, in the conditions of the new geological epoch, is subject to a crisis of legitimation. It explores the ‘strong hypothesis’ according to which nature is a necessary condition of our qualitative experience of the world and a constitutive relation of autonomy defined as the self-realisation of individual identity. With this aim in mind, the article attempts to rethink the concept of recognition in order to (...) conceive a recognising attitude of nature in the form of love of nature as a form of adequate recognition. Rethinking recognition can serve as foundation of an ‘objective’ theory of autonomy, that is, a theory that explains how nature can be defined as a condition and constitutive relation of autonomy. The article, therefore, proposes to reformulate the concept of autonomy as the self-realisation of an ecological or environmental identity in the form of the self-realisation of an ecological ethos, that is, an attitude of respect and care for nature. This enquiry, ultimately, is a contribution to the task of rethinking the basis of our conceptions of autonomy and freedom in the Anthropocene, so that the idea of autonomy can legitimately constitute the central value of the social transformation that is needed to face the ecological crisis. (shrink)

Kirja-arvio: Risto Saarinen, Recognition and Religion: A Historical and Systematic Study. Oxford University Press, Oxford, 2016. 268 sivua. Kirjallisuus tunnustuksen filosofiasta ja politiikasta on viime vuosikymmeninä kasvanut hyllymetreittäin. Suurin osa kirjoituksista edustaa kriittistä yhteiskuntateoriaa ja useimmat esitetyt näkemykset pohjautuvat Hegeliltä perittyyn tunnustuksen käsitykseen, jonka mukaan vastavuoroiset positiiviset asenteet persoonien välillä rakentavat persoonia sekä heidän itsesuhteitaan. Positiivinen tunnustus muilta nähdään sekä inhimillisenä tarpeena että välttämättömänä ehtona persoonuudelle. Sen puute puolestaan saa yksilöt ja ryhmät kamppailemaan tunnustuksesta. Eräitä tämänhetkisen tunnustusfilosofian kuumimpia keskustelunaiheita ovat (...) muun muassa tunnustuksen käsitteen ambivalenssi sekä tunnustuksen mahdollinen hyödyntäminen yhteiskunnallisten patologioiden ymmärtämisessä. Risto Saarisen Recognition and Religion on tuore irtiotto näistä kriittisen yhteiskuntateorian suuntauksista. (shrink)