Vaikka suurin osa viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä on ihmisten aiheuttamaa antropogeenista lämpenemistä, yksittäisten ihmisten kausaalinen vaikutus ilmastonmuutokseen on minimaalinen, jopa mitätön. Tämän takia jotkut väittävät, että on harhaanjohtavaa pitää yksilöitä vastuussa ilmastonmuutoksesta. Tällainen argumentointi perustuu perinteisiin vastuutulkintoihin ja -käsitteisiin, joissa vastuun perustana painotetaan toimijan näkökulmaa ja hänen kausaalista rooliaan: jos toimijan teot tai tekemättä jättämiset eivät vaikuta lopputulokseen, hän ei ole vastuussa siitä. Ilmastonmuutoksessa on toinenkin vastuukäsitysten kannalta ongelmallinen seikka, intentionaalisuus eli tahallisuus: ihmiskunta tai yksittäiset ihmiset eivät ole tietoisesti lähteneet muuttamaan (...) ilmastoa. Päinvastoin ilmastonmuutos on syntynyt teollistumisen ja nykyisen elämäntyylimme tahattomana – ja pitkään myös tiedostamattomana – sivuvaikutuksena. Koska omien tekojemme kausaalinen vaikutus sekä niiden tahallisuus tai tahattomuus on luonnollisesti keskiössä arvioidessamme omaa vastuutamme, mahdollinen osallisuutemme vahingon tuottamiseen jää helposti vähemmälle huomiolle. -/- Keskityn tässä artikkelissa osallisuusvastuun (complicity) käsitteeseen ja argumentoin samalla liian yksilökeskeistä ajattelua vastaan. Kollektiivinen toimijuus on otettava huomioon siinä missä yksilökeskeinenkin. Vastuunkantaja ja vastuun peruste ovat analyyttisesti erillisiä käsitteitä, ja niiden tarkastelu voi valottaa vastuukeskustelua ilmastonmuutoksesta. Vastuun peruste voi olla yksilöllinen silloinkin, kun vastuunkantaja on kollektiivinen. Lisäksi argumentoin, että vastuusta puhuttaessa ei riitä katsoa asiaa vain toimijan itsensä kannalta, vaan myös uhrin ja sivustakatsojan näkökulmat on otettava huomioon. Vasta kun vastuukäytäntöjä tarkastellaan ihmisten keskinäisten (usein monimutkaisten) verkostojen ja linkitysten kautta, voidaan saada tasapainoinen kuva vastuumme määrästä ja sen rajoista. -/- Yksilön vastuu ei poista vastuuta kollektiiveilta, kuten valtioilta, ja voimme tehokkaimmin hillitä ilmastonmuutosta esimerkiksi lainsäädännön kautta. Ennen kuin kollektiiviset ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saadaan toimimaan, vastuu palautuu kuitenkin yksilöille. Vastuun peruste on aina yksilötasolla ja sitä voidaan ainoastaan delegoida kollektiiveille. Ilmastonmuutoksen kohdalla delegointi ei ole vielä toiminut. (shrink)

Recently, geologists in Southern Nevada discovered new deposits of naturally occurring asbestos and microscopic fibers in rocks and soil. The danger is that inhaling them can lead to mesothelioma. One problem is that this rare cancer often takes decades to manifest. This discovery abruptly stalled a highway project near Las Vegas. Due to this condition, management developed numerous protocols to keep workers safe. Using this case as a “thought model,” the author challenges an established way of categorizing kinds of technologies (...) as they relate to the concept of being. In turn, this thought model reveals that climate change alters the conditions for being, as recognized in the literature. Advancing this conversation requires that we must reclassify some technologies and develop a categorization for those that reflect a different way of thinking as it concerns being. (shrink)

Understanding climate change is becoming an urgent requirement for those in education. The normative values of education have long been closely aligned with the global, modernised world. The industrial model has underpinned the hidden and overt curriculum. Increasingly though, a new eco-centric orientation to economics, technology, and social organisation is beginning to shape up the post-carbon world. Unless education is up to date with the issues of climate change, the estate of education will be unable to meet its task of (...) knowledge transfer. This paper covers the basic science and ethical policy debates, and begins to outline the questions that will necessarily entangle education as we orientate ourselves to the new world that is upon us. (shrink)

Exosomatic memory is a crucial phase in the evolution of humanity because it enables learning to take place across groups and generations rather than exclusively through lived experience or one on one transmission. Exosomatic memory is the attribution of knowledge to objects, such as art or writing, which allows epistemology to be transmitted beyond the individual to subsequent generations of people. Exosomatic memory is the key to the transmission of culture and knowledge, beyond the individual who learns exclusively from personal (...) experience. This places technologies such as writing and art in a key position for the education of culture and knowledge. Stiegler develops these ideas, following Martin Heidegger, Leroi-Gourhan and Derrida from the Palaeolithic to the contemporary.Maori use of natural objects as exosomatic transmission of intergenerational learning exceeds the technological enframing of modernity outlined by Heidegger. For indigenous peoples, exosomatic memory is cultural, technological and ecological.Stiegler argues that the impact of cybernetics on knowledge production is accelerating the technological enframing of knowledge (2018). Consequently, information technologies are leaving the human mind behind, in passive receptivity rather than dynamic creativity. The prefrontal cortex is slower than the internet, exacerbating a widening lag in active understanding, in favour of passive absorption. Alienation and epistemological entropy are trapping us in climate change and the anthropocentric Capitalocene. Maori insight may cut the Gordian knot and sidestep the alienation and determinism of technological modernity. (shrink)