This paper analyzes biological and scientific discourses about the racial composition of the Brazilian population, between 1832 and 1911. The first of these dates represents Darwin’s first arrival in the South-American country during his voyage on H.M.S. Beagle. The study ends in 1911, with the celebration of the First universal Races congress in London, where the Brazilian physical anthropologist J.B. Lacerda predicted the complete extinction of black Brazilians by the year 2012. Contemporary European and North-American racial theories had a profound (...) influence in Brazilian scientific debates on race and miscegenation. These debates also reflected a wider political and cultural concern, shared by most Brazilian scholars, about the future of the Nation. With few known exceptions, Brazilian evolutionists, medical doctors, physical anthropologists, and naturalists, considered that the racial composition of the population was a handicap to the commonly shared nationalistic goal of creating a modern and progressive Brazilian Republic. (shrink)

In 1675, Burchard de Volder became the first university physics professor to introduce the demonstration of experiments into his lectures and to create a special university classroom, The Leiden Physics Theatre, for this specific purpose. This is surprising for two reasons: first, early pre-Newtonian experiment is commonly associated with Italy and England, and second, de Volder is committed to Cartesian philosophy, including the view that knowledge gathered through the senses is subject to doubt, while that deducted from first principles is (...) certain. On the surface, it is curious that such a man would bring experiments to university physics. After all, in demonstrating experiments to his students, he was teaching them through their senses, not reason. However, if we consider the institutional context of de Volder’s teaching, we come to see de Volder’s Cartesian experimentalism as representative of a certain form of pre-Newtonian Dutch Cartesian science, as well as part of a larger tradition of teaching through observation at the University of Leiden. Considering de Volder’s institutional context will help us see that de Volder’s experimentalism was not in spite of his Cartesianism, but motivated by it. This paper will describe de Volder’s physics curriculum, the Theatre in which it was taught and how his work predates similar efforts in other European Universities. The second part will consider three aspects of the culture at the University of Leiden: a tradition of teaching through observation, a particular reception of Cartesianism, and an eclectic approach to the New Philosophy. The concluding portion shows how de Volder would have understood his enterprise in Cartesian terms. (shrink)

The paper critically reconstructs the crowd psychological heritage in phenomenological and social science emotion research. It shows how the founding figures of phenomenology and sociology uncritically adopted Le Bon’s crowd psychological imagery as well as what I suggest calling the disease model of emotion transfer. Against this background, it can be examined how Le Bon’s understanding of emotional contagion as an automatic, involuntary, and uncontrollable mechanism has remained a dominant force in emotion research until today. However, a closer look at (...) phenomenological descriptions and empirical investigations of how emotion’s spread shows that there is little evidence supporting Le Bon’s crowd psychological framework. Thus, I suggest that the disease model should be dismissed in favor of more plausible approaches to interpersonal emotion dynamics. (shrink)

”Rotu” mielletään usein pelkästään biologiseksi käsitteeksi. Niinpä rasismista syytetyt toisinaan puolustautuvat julkisuudessa sanomalla, että he eivät ole biologisten rotuoppien kannattajia, vaan esimerkiksi vain kannattavat kulttuurien oikeutta olla erilaisia. Historiallisissa yhteyksissä menneiden aikojen ajattelijoita saatetaan puolustaa sillä, että he eivät olleet ainakaan biologisia rasisteja. Erottelun taustalla on olettamus, että biologiaa koskevat ja kulttuuria koskevat käsitykset voidaan ongelmattomasti erottaa toisistaan. Tämän esityksen yhtenä pyrkimyksenä on pohtia biologia vs. kulttuuri -erottelun merkitystä rotua koskevissa käsityksissä, ja problematisoida sitä. Tarkastelun aineistona käytetään 1800-luvun lopun ja (...) 1900-luvun alun vaikutusvaltaisimpia ”klassisia” rotuteorioita. Näitä näkemyksiä luonnehditaan yleensä ”biologisiksi”. Vaikka rotuteorioiden juuria on etsitty antiikista saakka, ja vaikka eri vuosisatojen ajattelijoilta on helppo poimia rotuennakkoluuloja heijastavia kommentteja, tarkasteltuna ajanjaksona laskettiin se teoreettinen perusta, joille esimerkiksi 1930- ja 1940-lukujen rasistiset käytännöt rakennettiin. Harva enää vaivautuu lukemaan tuon aikakauden rotuteoreetikkoja tai edes tunnistaa heidän nimensä: rotuteoriat ovat tyypillistä pseudotiedettä, vailla itsenäistä älyllistä arvoa. Kuitenkin johtavien rotuteoreetikkojen kirjoitukset käännettiin aikanaan useimmille eurooppalaisille kielille, ja niitä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Rotuajattelusta tuli liberalismin, sosialismin ja kommunismin kaltainen vaikuttava yhteiskunnallinen virtaus. Sen historiallisesti tunnetuin ilmaus oli Saksan kansallissosialismi, mutta lähes kaikissa Euroopan maissa – ja monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa – syntyi paikallisesti värittyneitä versioita rotuopeista. Useimmissa maissa nämä opit syntyivät jo ennen kuin kansallissosialismista tuli Saksan hallitseva ideologia. Yhtäältä rotuopit sekoittuivat vanhempiin, kielellisesti ja kulttuurisesti muotoiltuihin nationalismin versioihin. Toisaalta ne kytkeytyivät usein biologisin käsittein muotoiltuihin ideoihin rodun parantelusta. Silti rotuopit erottuvat käsitteellisesti ja teoreettisesti sekä ”pelkästä” nationalismista että ”pelkästä” rotuhygieniasta. Tämän esityksen muina tavoitteina on pyrkiä muodostamaan historiallisesti ja filosofisesti täsmällisempi käsitys rasismia tukevasta ajattelusta. Samalla rotuopit toimivat kiinnostavana ja varoittavana esimerkkinä politiikan käyttöön valjastetun pseudotieteen argumentaatiotavoista. (shrink)