Tärkeä ulottuvuus modernissa tavassa ajatella politiikkaa on erottelu politiikan ja talouden välillä. Tässä artikkelissa käsittelen tätä erottelua konservatiivisen oikeustieteilijä Carl Schmittin poliittisessa teoriassa ja varsinkin hänen talousliberalismin kritiikissään. Liberalismi rajasi Schmittin mukaan talouden omaksi autonomiseksi alueekseen pyrkimällä rajaamaan valtiovallan oikeutta vaikuttaa siihen. Tämä kuitenkin johti hänen mielestään poliittisen siirtymiseen valtiolta talouteen, eli taloudellisten suhteiden politisointiin. Artikkelini analysoi Schmittin kritiikin ohella myös hänen omaa teoriaansa vahvasta valtiosta. Schmitt vastasi liberalismin heikkouteen argumentoimalla, että vain vahva valtio voi ylläpitää talouden autonomisuutta. Argumenttini on, (...) että toimiessaan näin Schmitt ei lopulta ylitä modernille poliittisella ajattelulle ominaista erottelua valtion ja yhteiskunnan välillä. Päinvastoin, Schmittiä ja liberalismia yhdistää pyrkimys tavalla tai toisella erotella talous politiikasta. Artikkelini avulla voidaan monipuolistaa sitä kuvaa, joka poliittisessa filosofiassa ja teoriassa on talouspolitiikan ja -hallinnon historiasta. Argumenttini vahvistaa ajatusta siitä, että käsitteellinen erottelu talouden ja politiikan välillä on perustavanlaatuinen modernille poliittiselle ajattelulle. (shrink)