Tässä artikkelissa käsittelen Descartesin ikuisten totuuksien välttämättömyyteen liittyvää ongelmaa. Teoksessa Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (1641–1642) Descartes nostaa esiin käsitteen ikuisista totuuksista, käyttäen esimerkkinään kolmiota. Kolmion muuttumattomaan ja ikuiseen luontoon kuuluu esimerkiksi, että sen kolme kulmaa ovat yhteenlaskettuna 180°. Se on totta kolmiosta, vaikka yhtään yksittäistä kolmiota ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Eräät ajattelemieni asioiden piirteet ovat siis Descartesin mukaan ajattelustani riippumattomia. Ikuisia totuuksia ovat ainakin matemaattiset ja geometriset tosiseikat sekä ristiriidan laki. Samoin Descartesin kuuluisa lause “ajattelen, siis olen” lukeutuu ikuisten totuuksien (...) joukkoon. Descartesin ikuiset totuudet olisivatkin siis loogisesti välttämättömiä. Niillä on kyseinen olemus riippumatta ulkoisten kohteiden olemassaolosta tai siitä, ajattelenko niitä lainkaan. Kuitenkin kirjeenvaihdossaan Descartes pitää itsepintaisesti kiinni käsityksestään, että ikuiset totuudet ovat Jumalan vapaasti luomia ja Jumala olisi voinut luoda ne erilailla. Näin ollen luodut ikuiset totuudet eivät tarkkaan ottaen olisikaan välttämättömiä vaan kontingentteja. Ne voisivat olla myös toisella tavalla. Artikkelin alkuun esittelen Descartesin modaalista metafysiikkaa sekä luotujen ikuisten totuuksien kontingenttiudesta seuraavia tulkinnallisia vaikeuksia. Tämän jälkeen pureudun kolmeen erilaiseen ratkaisuyritykseen kommentaarikirjallisuudessa (Frankfurt 1977; Curley 1984 & Bennett 1994) ja osoitan, miksi ne eivät riitä vastaamaan ongelmaan. Lopussa vedän johtopäätöksiä ja luonnostelen mahdollisen ratkaisun. (shrink)

God is traditionally understood to be a perfect being who is the creator and sustainer of all that is. God's creative and sustaining activity is often thought to involve choosing a possible world for actualization. It is generally said that either there is (a) exactly one best of all possible worlds, or there are (b) infinitely many increasingly better worlds, or else there are (c) infinitely many unsurpassable worlds within God's power to actualize. On each view, critics have offered arguments (...) for atheism that turn on God's choice of a world. In what follows, I first discuss some background issues, and I then survey the contemporary literature on these arguments. (shrink)

In a recent article Mark Ian Thomas Robson argues that there is a clear contradiction between the view that possible worlds are a part of God's nature and the theologically pivotal, but philosophically neglected, claim that God is perfectly beautiful. In this article I show that Robson's argument depends on several key assumptions that he fails to justify and as such that there is reason to doubt the soundness of his argument. I also demonstrate that if Robson's argument were sound (...) then this would be a problem for all classical theists and not just those who hold the possible worlds view. (shrink)

By defining God as a maximally great being Plantinga is able to devise an ontological argument which validly infers from the possibility of there being a God that there necessarily is a God. In this article I shall argue that Plantinga’s argument is not only question-begging, as several critics have complained, but circular in the strongest sense of the term. Based on reflections on the relation between the notions of coherence and possibility, I shall defend two arguments, previously proposed by (...) Tooley and Guleserian, against the existence of a maximally great being. The article concludes with some critical remarks on Plantinga’s rationale for conceiving God as such a being. (shrink)