According to theoretical work on epistemic injustice, baseless discrediting of the knowledge of people with marginalized social identities is a central driver of prejudice and discrimination. Discrediting of knowledge may sometimes be subtle, but it is pernicious, inducing chronic stress and coping strategies such as emotional avoidance. In this research, we sought to deepen the understanding of epistemic injustice’s impact by examining emotional responses to being discredited and assessing if marginalized social group membership predicts these responses. We conducted a novel (...) series of three experiments (Total N = 1690) in which participants (1) shared their factual knowledge about how a game worked or their personal feelings about the game; (2) received discrediting feedback (invalidating remarks), validating feedback (affirming remarks), or insulting feedback (general negative social evaluation); and then (3) reported their affect. In all three studies, on average, affective responses to discrediting feedback were less negative than to insulting feedback, and more negative than to validating feedback. Participants who shared their knowledge reported more negative affect after discrediting feedback than participants who shared their feelings. There were consistent individual differences, including a twice-replicated finding of reduced negative affect after receiving discrediting and insulting feedback for Black men compared to White men and women and Black women. Black men’s race-based traumatic symptom scores predicted their affective responses to discrediting and insulting feedback, suggesting that experience with discrimination contributed to the emotional processing of a key aspect of epistemic injustice: remarks conveying baseless discrediting of knowledge. (shrink)

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sisäistä yrittäjyyttä luovuuden kautta työkierron kontekstissa suomalaisen keskisuuren kaupungin liikelaitoksessa. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastattelun menetelmällä kerätystä aineistosta, joka analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä liikelaitoksen työntekijöiden ja toimihenkilöiden luovuuteen liittyen. Tutkimus käsitteli henkilöstöryhmien luovuutta, luovuuden mahdollistavaa kulttuuria sekä luovuuden kehittämistä ja niiden eroavaisuuksia henkilöstöryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että henkilöstöryhmien välillä on eroa siinä, missä määrin he kokevat voivansa vaikuttaa omaan luovuuteensa töissä. Toimihenkilöiden kohdalla aktiivinen subjektin rooli oli yleisempi, kun taas työntekijät kokivat olevansa (...) useissa yhteyksissä objekteja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että luovuuden kaltainen abstrakti ilmiö voidaan pilkkoa pienempiin palasiin. Ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, jotta organisaatiossa voidaan ajatella luovuutta strategisena kohteena ja että sitä voidaan johtaa. (shrink)