Recently, there’s been a lot of interest in a research program that tries to understand propositional representation in terms of the subject’s performance of sub-propositional mental acts like reference and predication (e. g. Burge 2010, Hanks 2015, Soames 2010, 2015). For example, on one version of the view, for a subject to predicate the property of being a composer of Arvo just is what it is to perform the to the basic propositional act of judging that Arvo is (...) a composer (e. g. Hanks 2015). In this paper I first present my own version of this view and contrast it with alternatives. I then argue that we must clearly separate the thin predication-resultant notion of judging (S(emantic)-judgment) from a much richer notion used in epistemology (E(pistemic)-judgment). The former is just the act of thinking a forceful thought. The latter is the act of making up one’s mind about how things are, a way of concluding theoretical or doxastic deliberation. I argue that these two acts differ in three ways: levels of propositional attitude, objective vs. subjective norms, and the possibility of sub-personal occurrence. (shrink)

Totuus on nykyisellään laaja-alaisen kritiikin kohteena niin akateemisessa, poliittisessa kuin vähemmän formaalissakin kontekstissa. Puolustan filosofisesti kestävää ja selitysvoimaista totuuskäsitettä tältä laaja-alaiselta kritiikiltä argumentoimalla sen arvon ja normatiivisuuden puolesta. Totuus on välineellisesti arvokas käsite, joka mahdollistaa todellisuuden erottamisen kuvitelmasta ja toiveajattelusta. Tämän lisäksi todet uskomukset ovat välineellisesti arvokkaita moninaisten hyötyjen, kuten onnistuneiden ennustusten ja navigoinnin saavuttamisessa. Toisaalta olemme joskus kiinnostuneita totuudesta pelkästään sen itsensä takia. Totuuden normatiivisuudesta kertoo taipumuksemme pitää sitä yleisenä tiedollisten pyrkimysten päämääränä ja yhtenä uskomuksen sekä väitettävyyden oikeellisuuden standardina, (...) johon suhteessa olemme eri mieltä ja jonka puhumista edellytämme luokka- ja oikeussaleissamme sekä parlamenteissamme. Edellisen nojalla totuus ei osoittaudu pelkästään mielenkiintoiseksi teoreettisen tarkastelun kohteeksi, vaan käsitteeksi, jolla on laaja-alaista tieteellistä ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. (shrink)