This paper provides a conceptual framework that allows for distinguishing between different kinds of generalisation and applicability. It is argued that generalising models may bring epistemic benefits. They do so if they show that restrictive and unrealistic assumptions do not threaten the credibility of results derived from models. There are two different notions of applicability, generic and specific, which give rise to three different kinds of generalizations. Only generalising a result brings epistemic benefits concerning the truth of model components or (...) results. Abstracting the model and applying the model into new systems are not intrinsically epistemically beneficial in this way. The Dixit-Stiglitz model of monopolistic competition is used as an illustration. (shrink)

Arrow's Independence of Irrelevant Alternatives (IIA) has been under criticism for decades for not taking account of preference intensities. Computer-simulation results by Aki Lehtinen concerning strategic voting under various voting rules show that this intensity argument does not need to rest on mere intuition. Voters may express intensities by voting strategically, and that this has beneficial aggregate-level consequences: utilitarian efficiency is higher if voters engage in strategic behaviour than if they always vote sincerely. Strategic voting is thus unambiguously beneficial under (...) a utilitarian evaluation of outcomes. What has been considered the main argument for IIA turns out to be one against it. This paper assesses the implications of these results for interpretations of Arrow's theorem and the Gibbard-Satterthwaite theorem in a discussion on the methodological and philosophical arguments concerning preference intensities and IIA. (shrink)

Kirjasymposio Eerik Lagerspetzin Social Choice and Democratic Values – kirjasta. Kenneth Arrowia seuraten Lagerspetz pitää sosiaalisen valinnan teorian suurimpana vahvuutena sitä, että sen tuloksia voidaan käyttää monissa erilaisissa yhteyksissä. Minä taas pidän teorian suurimpana heikkoutena sen vaikeutta: tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen erityisesti ns. epärelevanttien vaihtoehtojen riippumattomuusehdon tulkinnasta ja muotoilusta. Lagerspetz hyväksyy kirjassaan nähdäkseni seuraavat väitteet: kaikki demokraattiset äänestyssäännöt rikkovat riippumattomuusehtoa, mutta että tuo ehto on silti normatiivisesti perusteltu. Arrow’n ehdot ovat intuitiivisesti ottaen hyväksyttävissä. Koska riippumattomuusehdon rikkoutumisesta seuraa strategista äänestämistä (...) ja strateginen äänestäminen on normatiivisesti katsottuna ei-toivottavaa tai jopa moraalisesti kyseenalaista, strategisen äänestämisen poissulkeminen olisi paras mahdollinen argumentti riippumattomuusehdon puolesta. Lisäksi säännöt jotka toteuttavat riippumattomuusehdon ovat immuuneja strategiselle käyttäytymiselle. Hyvin toimiva äänestyssääntö luo puhtaasti mekaanisen yhteyden yksilöiden mielipiteiden ja kollektiivisen valinnan välille. Tämän kirjoituksen ensisijainen tavoite on kumota jokainen edellisessä kappaleessa esitetty väite. (shrink)

This paper contributes to the philosophical accounts of generalisation in formal modelling by introducing a conceptual framework that allows for recognising generalisations that are epistemically beneficial in the sense of contributing to the truth of a model result or component. The framework is useful for modellers themselves because it is shown how to recognise different kinds of generalisation on the basis of changes in model descriptions. Since epistemically beneficial generalisations usually de-idealise the model, the paper proposes a reformulation of the (...) well-known distinction between abstraction and idealisation. A reformulated notion of abstraction is needed because the extant accounts yield wrong judgments when model-modifications introduce implicit assumptions. (shrink)