Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden, tai lyhyemmin, ihmistieteiden, asema tieteiden joukossa on monien kiistojen kohteena. Ihmistieteiden ja luonnontieteiden välistä suhdetta koskevassa keskustelussa on perinteisesti ollut vastakkain kaksi kantaa: Toinen näkökanta on painottanut, että sama yleinen tieteellinen menetelmä soveltuu niin luontoon kuin ihmiseenkin ja että ollakseen tieteellisiä ihmistieteiden on täytettävä samat tieteellisyyden kriteerit kuin luonnontieteidenkin. Toinen on korostanut ihmistieteiden olemuksellista erilaisuutta luonnontieteisiin verrattuna, koska ne noudattavat erityistä ymmärtävää menetelmää.

Kysymys siitä, onko tiede ja voiko se olla arvovapaata, on herättänyt vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua. Erityisen polttava tämä kysymys on ihmistieteissä. Yhdessä ääripäässä on kuva tieteellisestä tutkimuksesta kaikenlaisten eettisten ja yhteiskunnallisten kysymysten yläpuolella olevana intressittömänä toimintana. Toisessa päässä on väite, ettei tiede voi koskaan olla arvovapaata vaan että tieteellinen tutkimus ja sen tulokset ovat läpeensä arvojen värittämiä. Näiden välille mahtuu monenlaisia maltillisempia välittäviä kantoja.