Ajatus mentaalisesta kausaatiosta – siitä että mentaaliset ominaisuudet, tilat tai tapahtumat aiheuttavat fysikaalisia vaikutuksia, esimerkiksi ruumiinliikkeitä ja käyttäytymistä – on keskeinen osa niin arkiajattelua kuin tieteellistä psykologiaakin. Itsessään se tuntuu lähes latteudelta. Tarkemmassa filosofisessa tarkastelussa se kuitenkin synnyttää huomattavia filosofisia ongelmia (ks. esim. Block 1990; Heal & Mele 1993; Crane 1995).

Väitöskirjassani Understanding Interests and Causal Explanation (2001) hahmottelin teoriaa yksittäisten tapahtumien kausaalisesta selittämisestä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen niitä haasteita tai vaatimuksia, joihin teoriani yritti vastata. Alustavien huomioiden jälkeen esittelen ensiksi erityisesti selittämisen teoriaan liittyviä haasteita ja sen jälkeen yleisempiä filosofisia vaatimuksia hyväksyttävälle selittämisen teorialle.

Title in English: Hume's Definition of Cause. Esitän artikkelissa tulkintani Humen kuuluisista kahdesta määritelmästä ”syylle”. Väitteeni on, että Hume ei esitä kahta erillistä määritelmää, joiden suhde olisi ongelmallinen, vaan syyn kahden oleellisen aspektin määritelmät. Yhdistänkin lopuksi määritelmät yhdeksi Humen syyn määritelmäksi. Artikkelini on luonteeltaan tulkitseva ja väittävä. Tarkoituksenani on tulkita erästä kausaliteetin klassikkoa mahdollisimman tarkasti ja siten estää tiettyjä tyypillisiä väärinymmärryksiä, ilman että voin ottaa Humen määritelmää kritiikin kohteeksi. Artikkelin rajoissa ei ole myöskään mahdollista perustella tulkintaani yksityiskohtaisesti eikä tarkastella Humen (...) perusteita määritelmälleen. (shrink)