As past studies of the association between parent-child relationship and problematic internet use show mixed results and are influenced by many factors, this meta-analysis of 75 primary Chinese and English language studies from 1990 to 2021 with 110,601 participants (aged 6−25 years) explored (a) the overall association between parent-child relationship and problematic internet use, and (b) whether the association is affected by their types, country, measures, objects of the parent-child relationship, gender, age, year and publication types. We used funnel plots, (...) Classic fail-safe N and Egger's test to test for publication bias and for moderation with the homogeneity tests. The results showed a negative association between quality of parent-child relationship and problematic internet use (r = −0.18, 95% CI = [−0.20, −0.15]). The moderation analysis found that compared with internet addiction tendency, the association between social media addiction and parent-child relationship was stronger. (shrink)

Source: Author: Marwan Kadhim Mohammed, Wan Roselezam Wan Yahya Martin Amis's manipulation of the patriarchal concept of power is a notable indication of his transgressive attitudes that raise remarkable questions about the human identity. Transgressing power investigates the violation of the normal and familiar trends of literature in order to circulate a new discourse by which a new identity is reframed. Hence, the study of power in Martin Amis's novels, as an important technique of identity re-definition, is not taken into (...) consideration in the light of Foucault's theory of power. The objective of this study is to examine the role applied by transgression as a technique of subverting the common discourse of power in the field of identity re-formation. The study investigates the concept of power manipulated in Amis's Money to define the identity of the 'New Man'. Accordingly, the Foucauldian theory of power is taken as a framework of this study. The study reveals a conclusion in which the transgressive aspects of power are effectively utilized by Amis to re-define the identity of his protagonist in the novel. Although John Self-has finally lost his name and fortune, which are necessary demands to define one's self-in the patriarchal society, he finds his own new identity away from the materialistic norms of the common discourse. ]]>. (shrink)

The issue of how to identify the liability of subjects after a traffic accident takes place remains a puzzle regarding the SAE classification system. The SAE system is not good at dealing with the problem of responsibility evaluation; therefore, building a new classification system for self-driving cars from the perspective of the subject's liability is a possible way to solve this problem. This new system divides automated driving into three levels: i) assisted driving based on the will of drivers, ii) (...) automated driving based on the will of the manufacturers, and iii) fully automated driving based on social will. The corresponding responsible subjects for level one, level two, and level three are the drivers, the manufacturers, and society, respectively. (shrink)

This study is done in order to find the factor of depression among the college student in Malaysia. Depression among the college student are increasing as it come from many factor. This study used behavioural theory as the foundations theories for the model development. The study involved 406 respondents, selected through google form responses involving all the university students around Malaysia. A structured questionnaire was used for data collection. All variables were measured through scales previously used by other researchers. In (...) behavioural theory, state that depression people precisely those who do not know how to cope with the fact that they are no longer receiving positive reinforcement like they before. Results shows the data analysis described that respondents having a financial problem where did not what how to differentiate between wants and need with the overall mean (M=2.51) and students always spend their money on uncertain things. (shrink)

Introduction: How enterprises should practice digitalization transformation to effectively improve green innovation performance is related to the sustainable development of enterprises and the economy, which is an important issue that needs to be clarified. -/- Methods: This research uses the perspective of production and operation to deconstruct the digitalization of industrial listed enterprises from 2016 to 2020 into six features. A variety of machine learning methods are used, including DBSCAN, CART and other algorithms, to specifically explore the complex impact of (...) enterprise digitalization feature configuration on green innovation performance. -/- Conclusions: (1) The more advanced digitalization transformation the enterprises have, the more possibly the high green innovation performance can be achieved. (2) Digitalization innovation is the digitalization element with the strongest influence ability on green innovation performance. (3) As the advancement of digitalization transformation, enterprises should also focus on digitalization innovation input and digitalization operation output, otherwise they should pay attention to digitalization management and digitalization operation output. -/- Discussion: The conclusions of this research will help enterprises understand their digitalization competitiveness and how to practice digitalization transformation to enhance green innovation performance, and also help the government to formulate policies to promote the development of green innovation in the digital economy era. (shrink)

This article examines two manga, Stop!! Hibari-Kun! and No Bra, which prefigure the increasingly popular anime and manga genre of otokonoko from a queer studies perspective. Otokonoko, also known as otoko no musume, is a genre of manga in which persons assigned male at birth (AMAB) wear women’s clothing and are perceived as attractive women. The term otokonoko (男の娘) is pronounced identically to the term男の子, meaning boy-child; however, due to a pun in the kanji which replaces "child" (子) with "daughter"/"girl" (...) (娘), it translates to “boy-girl”, “boy-daughter”, or sometimes“boy-princess”. It is often translated into English as “cross-dresser”. The genre emerged in the early 2000s and has since become a popular point of reference and conversation both within and outside of anime and manga communities. Both the genre, and its titular characters have become iconic within both Japanese and Western online culture. As with most genres, the otokonoko genre is trope heavy, so I decided to look at works that prefigure the genre to better understand the appeal without the weight of the traditions of the genre weighing too heavily on the content. Both Stop!! Hibari-Kun! and No Bra follow the story of a boy who becomes increasingly attracted to a gender ambiguous character assigned male at birth, but who appears female to most. Both manga are centrally about this conflict between the love interests’ perceived maleness and the protagonists perceived heterosexuality. The article analyses the appeal of each work to both male and trans feminine readers, because what would later become the otokonoko genre is popular with both male and trans feminine readers. It also argues that these manga offer something unique from Western depictions of transgender lives, based on the popularity of manga and anime among Western trans feminine readers. (shrink)

Tae Wan Kim, John Hooker, and Thomas Donaldson make an attempt, in recent articles, to solve the alignment problem. As they define the alignment problem, it is the issue of how to give AI systems moral intelligence. They contend that one might program machines with a version of Kantian ethics cast in deontic modal logic. On their view, machines can be aligned with human values if such machines obey principles of universalization and autonomy, as well as a deontic utilitarian principle. (...) Programming machines to do so might be useful, in their view, for applications such as future autonomous vehicles. Their proposal draws both on traditional logic-based and contemporary connectionist approaches, to fuse factual information with normative principles. I will argue that this approach makes demands of machines that go beyond what is currently feasible, and may extend past the limits of the possible for AI. I also argue that a deontological ethics for machines should place greater stress on the formula of humanity of the Kantian categorical imperative. On this principle, one ought never treat a person as a mere means. Recognition of what makes a person a person requires ethical insight. Similar insight is needed to tell treatment as a means from treatment as a mere means. The resources in Kim, Hooker, and Donaldson’s approach is insufficient for this reason. Hesitation regarding deployment of autonomous machines is warranted in light of these alignment concerns. (shrink)

The common understanding of Chuang-Tzu as one of the earliest deconstructionists is only half true. This article sets out to challenge conventional characterizations of Chuang-Tzu by adding the important caveat that not only is he a philosophical deconstructionist but that his writings also reveal a non-relativistic, transcendental basis to understanding. The road to such understanding, as argued by this author, can be found in Chuang-Tzu’s emphasis on the illusory or dream-like nature of the self and, by extension, the subject-object dichotomy (...) inherent in all forms of conceptualization and descriptive language. These two obstacles to true understanding - the self and literal, linguistic expressions - are overcome in the Chuang-Tzu by implementing metaphorical and poetic language, such as the Kun-Peng myth, the swamp pheasant parable, the introduction of physically deformed interlocutors, various dream analogies, and so forth. By employing such literary devices in a comprehensible and non-mystical manner, this article concludes that Chuang-Tzu successfully communicates his essential wisdom by guiding the reader to a higher state of spiritual awareness, a state in which one transcends the self, language, conceptual paradoxes, and even the idea of transcendence itself. Consequently, through the following explication of Chuang-Tzu’s complementary emphasis on both preventing mental rigidity and promoting spiritual transcendence, this article seeks to earn Chuang-Tzu the reputation of a deconstructionist with a difference. (shrink)

C.H. Waddington’s concepts of ‘chreods’ (canalized paths of development) and ‘homeorhesis’ (the tendency to return to a path), each associated with ‘morphogenetic fields’, were conceived by him as a contribution to complexity theory. Subsequent developments in complexity theory have largely ignored Waddington’s work and efforts to advance it. Waddington explained the development of the concept of chreod as the influence on his work of Alfred North Whitehead’s process philosophy, notably, the concept of concrescence as a self-causing process. Processes were recognized (...) as having their own dynamics, rather than being explicable through their components or external agents. Whitehead recognized the tendency to think only in terms of such ‘substances’ as a bias of European thought, claiming in his own philosophy ‘to approximate more to some strains of Indian, or Chinese, thought, than to western Asiatic, or European, thought.’ Significantly, the theoretical biologist who comes closest to advancing Waddington’s research program, also marginalized, is Mae-Wan Ho. Noting this bias, and embracing Whitehead’s and Waddington’s efforts to free biology from assumptions dominating Western thought to advance an ontology of creative causal processes, I will show how later developments of complexity theory, most importantly, Goodwin’s work on oscillations, temporality and morphogenesis, Vitiello’s dissipative quantum brain dynamics, Salthe’s work on hierarchy theory, biosemiotics inspired by Peirce and von Uexküll, Robert Rosen’s work on anticipatory systems, together with category theory and biomathics, can augment while being augmented by Waddington’s work, while further advancing Mae-Wan Ho’s radical research program with its quest to understand the reality of consciousness. (shrink)

Vaikka suurin osa viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä on ihmisten aiheuttamaa antropogeenista lämpenemistä, yksittäisten ihmisten kausaalinen vaikutus ilmastonmuutokseen on minimaalinen, jopa mitätön. Tämän takia jotkut väittävät, että on harhaanjohtavaa pitää yksilöitä vastuussa ilmastonmuutoksesta. Tällainen argumentointi perustuu perinteisiin vastuutulkintoihin ja -käsitteisiin, joissa vastuun perustana painotetaan toimijan näkökulmaa ja hänen kausaalista rooliaan: jos toimijan teot tai tekemättä jättämiset eivät vaikuta lopputulokseen, hän ei ole vastuussa siitä. Ilmastonmuutoksessa on toinenkin vastuukäsitysten kannalta ongelmallinen seikka, intentionaalisuus eli tahallisuus: ihmiskunta tai yksittäiset ihmiset eivät ole tietoisesti lähteneet muuttamaan (...) ilmastoa. Päinvastoin ilmastonmuutos on syntynyt teollistumisen ja nykyisen elämäntyylimme tahattomana – ja pitkään myös tiedostamattomana – sivuvaikutuksena. Koska omien tekojemme kausaalinen vaikutus sekä niiden tahallisuus tai tahattomuus on luonnollisesti keskiössä arvioidessamme omaa vastuutamme, mahdollinen osallisuutemme vahingon tuottamiseen jää helposti vähemmälle huomiolle. -/- Keskityn tässä artikkelissa osallisuusvastuun (complicity) käsitteeseen ja argumentoin samalla liian yksilökeskeistä ajattelua vastaan. Kollektiivinen toimijuus on otettava huomioon siinä missä yksilökeskeinenkin. Vastuunkantaja ja vastuun peruste ovat analyyttisesti erillisiä käsitteitä, ja niiden tarkastelu voi valottaa vastuukeskustelua ilmastonmuutoksesta. Vastuun peruste voi olla yksilöllinen silloinkin, kun vastuunkantaja on kollektiivinen. Lisäksi argumentoin, että vastuusta puhuttaessa ei riitä katsoa asiaa vain toimijan itsensä kannalta, vaan myös uhrin ja sivustakatsojan näkökulmat on otettava huomioon. Vasta kun vastuukäytäntöjä tarkastellaan ihmisten keskinäisten (usein monimutkaisten) verkostojen ja linkitysten kautta, voidaan saada tasapainoinen kuva vastuumme määrästä ja sen rajoista. -/- Yksilön vastuu ei poista vastuuta kollektiiveilta, kuten valtioilta, ja voimme tehokkaimmin hillitä ilmastonmuutosta esimerkiksi lainsäädännön kautta. Ennen kuin kollektiiviset ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saadaan toimimaan, vastuu palautuu kuitenkin yksilöille. Vastuun peruste on aina yksilötasolla ja sitä voidaan ainoastaan delegoida kollektiiveille. Ilmastonmuutoksen kohdalla delegointi ei ole vielä toiminut. (shrink)

Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) (...) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)

Viime vuosina ihmistieteiden kentässä on saanut osakseen paljon huomiota uusi lähestymistapa, jota kutsutaan ”evoluutiopsykologiaksi”. Sen piiristä on esimerkiksi väitetty, että evoluutio on muokannut meidän parinvalintamieltymyksiämme niin, että miehillä on taipumus tuntea vetoa lisääntymiskykyisiltä näyttäviin nuoriin naisiin, pyrkiä parittelemaan aina tilaisuuden tullen mahdollisimman monien naisten kanssa ja olla mustasukkaisia, kun taas naiset ovat taipuvaisia mieltymään iäkkäämpiin miehiin, joilla on valtaa ja resursseja. Luonnonvalinnalla on pyritty myös selittämään mm. raiskauksia.

Hahmottelen tässä artikkelissa tekoälyn historiaa varhaismodernin filosofian aikakaudella 1600–1700-luvuilla. Esittelemäni aiheet ovat hieman erillisiä toisistaan, mutta yhteistä niille on ajatus komputaatiosta tai automaatiosta, eräänlaisesta mekaanisesta laskemisesta tai toiminnasta, jota voi pitää tekoälyn varhaisena lähtökohtana. -/- On kuitenkin huomattava, että pelkkä komputaatio eli informaation käsittely sinänsä ei riitä tekoälylle – kaikkia näitä pyrkimyksiä leimaa tietynlainen epistemologinen optimismi: automatisoidun ajattelun avulla uskotaan saatavan enemmän laadukasta tietoa ja kenties myös uudenlaisia ajatuksia, kun ajatteluprosessi tulee sujuvammaksi. Tekoälyn varhaishistoria liittyy siis nimenomaan inhimillisen ajattelun mekanisoimiseen (...) ja uskoon siitä, että sen avulla voidaan lieventää ihmismielen rajoituksia ja ajatella paremmin. Yhteistä sekä tekoälyn että tietokoneen historialle on kuitenkin laskennan kehitys. (shrink)

G. W. Leibnizin mielenfilosofiassa ymmärrykselle on jatkuvasti läsnä erilaisia taipumuksia erilaisiin päämääriin. Nämä taipumukset tai syyt toimia jollakin tavoin saattavat perustua selviin ja tarkkoihin havaintoihin ja olla tiedostettuja ennakkotahtomuksia. Näiden lisäksi mielessämme on epälukuinen määrä epäselviin havaintoihin perustuvia tiedostamattomia ja hetkittäisiä passioita, oikkuja tai hurahduksia. Kun henkilö ryhtyy harkitsemaan toimintaansa, nämä erilaiset taipumukset ja ennakkotahtomukset alkavat ottaa mittaa toisistaan. Prosessin tuloksena on lopullinen tahtomus tai riittävä syy. Kun ymmärrys on muodostanut suosituksen, tahto seuraa Leibnizin mukaan sitä ja toteuttaa ao. toiminnan. (...) -/- Ideaalitapauksessa ymmärryksen suositus on optimi näistä eri suuntiin johtavista syistä. Tavallisesti kyseessä on kuitenkin kompromissi, joka johtuu epäselvien havaintojen häiritsevästä vaikutuksesta harkintaan. Mitä paremmin ymmärrys toimii ja mitä tarkempia havainnot ovat, sen parempi on ymmärryksen toimintasuositus ja sita vahvemmalla ovat selvän ja tarkan joukkue epäselvän joukkuetta vastaan. Kuvaan esitelmässäni ylläolevan tilanteen ja tarkastelen tapoja, jolla agentti voi vaikuttaa toimintaansa. Vertailen myös pikaisesti Hobbesin ja Leibnizin näkemyksiä riittävästä syystä. (shrink)

This eighth volume of Collected Papers includes 75 papers comprising 973 pages on (theoretic and applied) neutrosophics, written between 2010-2022 by the author alone or in collaboration with the following 102 co-authors (alphabetically ordered) from 24 countries: Mohamed Abdel-Basset, Abduallah Gamal, Firoz Ahmad, Ahmad Yusuf Adhami, Ahmed B. Al-Nafee, Ali Hassan, Mumtaz Ali, Akbar Rezaei, Assia Bakali, Ayoub Bahnasse, Azeddine Elhassouny, Durga Banerjee, Romualdas Bausys, Mircea Boșcoianu, Traian Alexandru Buda, Bui Cong Cuong, Emilia Calefariu, Ahmet Çevik, Chang Su Kim, Victor (...) Christianto, Dae Wan Kim, Daud Ahmad, Arindam Dey, Partha Pratim Dey, Mamouni Dhar, H. A. Elagamy, Ahmed K. Essa, Sudipta Gayen, Bibhas C. Giri, Daniela Gîfu, Noel Batista Hernández, Hojjatollah Farahani, Huda E. Khalid, Irfan Deli, Saeid Jafari, Tèmítópé Gbóláhàn Jaíyéolá, Sripati Jha, Sudan Jha, Ilanthenral Kandasamy, W.B. Vasantha Kandasamy, Darjan Karabašević, M. Karthika, Kawther F. Alhasan, Giruta Kazakeviciute-Januskeviciene, Qaisar Khan, Kishore Kumar P K, Prem Kumar Singh, Ranjan Kumar, Maikel Leyva-Vázquez, Mahmoud Ismail, Tahir Mahmood, Hafsa Masood Malik, Mohammad Abobala, Mai Mohamed, Gunasekaran Manogaran, Seema Mehra, Kalyan Mondal, Mohamed Talea, Mullai Murugappan, Muhammad Akram, Muhammad Aslam Malik, Muhammad Khalid Mahmood, Nivetha Martin, Durga Nagarajan, Nguyen Van Dinh, Nguyen Xuan Thao, Lewis Nkenyereya, Jagan M. Obbineni, M. Parimala, S. K. Patro, Peide Liu, Pham Hong Phong, Surapati Pramanik, Gyanendra Prasad Joshi, Quek Shio Gai, R. Radha, A.A. Salama, S. Satham Hussain, Mehmet Șahin, Said Broumi, Ganeshsree Selvachandran, Selvaraj Ganesan, Shahbaz Ali, Shouzhen Zeng, Manjeet Singh, A. Stanis Arul Mary, Dragiša Stanujkić, Yusuf Șubaș, Rui-Pu Tan, Mirela Teodorescu, Selçuk Topal, Zenonas Turskis, Vakkas Uluçay, Norberto Valcárcel Izquierdo, V. Venkateswara Rao, Volkan Duran, Ying Li, Young Bae Jun, Wadei F. Al-Omeri, Jian-qiang Wang, Lihshing Leigh Wang, Edmundas Kazimieras Zavadskas. (shrink)

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sisäistä yrittäjyyttä luovuuden kautta työkierron kontekstissa suomalaisen keskisuuren kaupungin liikelaitoksessa. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastattelun menetelmällä kerätystä aineistosta, joka analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä liikelaitoksen työntekijöiden ja toimihenkilöiden luovuuteen liittyen. Tutkimus käsitteli henkilöstöryhmien luovuutta, luovuuden mahdollistavaa kulttuuria sekä luovuuden kehittämistä ja niiden eroavaisuuksia henkilöstöryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että henkilöstöryhmien välillä on eroa siinä, missä määrin he kokevat voivansa vaikuttaa omaan luovuuteensa töissä. Toimihenkilöiden kohdalla aktiivinen subjektin rooli oli yleisempi, kun taas työntekijät kokivat olevansa (...) useissa yhteyksissä objekteja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että luovuuden kaltainen abstrakti ilmiö voidaan pilkkoa pienempiin palasiin. Ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, jotta organisaatiossa voidaan ajatella luovuutta strategisena kohteena ja että sitä voidaan johtaa. (shrink)

En tolkning af “Sein und Zeit” (herefter SuZ) kræver en afklaring af værensspørgsmålets rolle i værket, thi holdningen hertil bestemmer vurderingen af de mange enkeltanalyser, der indgår deri. Essayets tese er, at værensspørgsmålet er bærende i hele SuZ – hvilket ikke er så indlysende, som det måske synes. En række tolkninger har søgt at vise, at værensspørgsmålet er et pseudo-spørgsmål, der bør glemmes, men at de enkelte analyser i SuZ i sig selv er interessante . Andre tolkninger går ud fra, (...) at værensspørgsmålet selv aldrig bliver stillet i SuZ, men at der kun foretages en analyse af Dasein . Derfor bliver det et mål at vise, at de to hovedopgaver i SuZ, Daseinsanalysen og destruktionen af ontologiens historie, ikke er to hinanden uafhængige momenter, der hver især skal forberede grunden ud fra hvilken værensspørgsmålet skal stilles, men derimod er selve udfoldelsen af værensspørgsmålet. (shrink)

Temporal Changes in Ovarian Gonadotropin-Releasing Hormone mRNA Levels by Gonadotropins in the Rat Sung Ho Lee, Eun-Seob Song, Sun Kyeong Yu, Changmee Kim, Dae Kee Lee, Wan Sung Choi l and Kyungjin Kim* Department of Molecular Biofogy and SRC for Cell Differentiation, Seoul National University, Seoul 150-742, Korea; IDepartment of Anatomy, College of Medicine, Gyeongsanf; National University, Chinju 660-280, Korea (Recei·. cd on December 29, 1993) The present study examines whether gonadotropins are involved in the regulation of ovarian GnRH gene (...) expression and how ovarian GnRH gene expression temporalJy correlates with alterations in hypothalamic GnRH, pituitary LH~ gene expression in respons to gonadotropins. Hypothalamic and ovarian GnRH mRNA and pituitary LH~ mRNA levels were determined by respective RNA-blot hybridizations, and ovarian GnRH and estradiol contents and serum LH levels were measured by respective radioimmunoassays. Three animal models such as 1) PMSG-treated, 2) PMSG and heG-treated immature rats and 3) proestrous stage of adult rats were used. Immature rats (25-days old) were administered with PMSG (10 iu) at 10:00 hand 48 h later with heG (10 iu) to induce ovulation. In the PMSG-injected model, hypothalamic GnRH mRNA levels were markedly augmented about 9-fold at 50 h, and pituitary LH mRNA 3-fold at 52 h after PMSG administration. Serum LH levels were increased to the preovulatory surge levels at 56 h, and ovarian GnRH mRNA levels were augmented 4-fold at 60 h after PMSG injection. Administration of heG also induced a marked enhancement in ovarian GnRH mRNA levels in comparison to the values shown in both intact and PMSGtreated rats at 52 hand 54 h, respectively. In the proestrous stage of normal adult rats, pituitary LH~ mRNA levels were peaked at 16:00 h. The preovulatory LH surge was evident at 4 h before increment in ovarian GnRH mRNA levels as shown in PMSG-treated rats. The present study clearly showed the sequential increase in hypothalamic GnRH mRNA, pituitary LH~ mRNA and ovarian GnRH mRNA levels, indicating that ovarian GnRH may play a possible role in the control of follicular maturation and the ovulation process. (shrink)