Artikkeli käsittelee Saul Kripken Ludwig Wittgensteinin myöhemmistä töistä koostamaa merkityskeptistä haastetta, erityisesti niin kutsuttua äärellisyyden ongelmaa. Pääargumentti on, että skeptisen haasteen pääasiallinen vastaaja, semanttinen dispositionalismi, ei uusimmistakaan yrityksistä huolimatta ole kyennyt ratkaisemaan äärettömyyden ongelmaa. Ratkaistakseen ongelman dispositionalistin tulisi selittää, kuinka on mahdollista, että äärellinen puhuja voisi omata disposition käyttää jotain termiä äärettömässä määrässä tapauksia määrätyllä tavalla. Monet dispositionalistit esittävät, että ratkaisu löytyy niin kutsutuista ceteris paribus -ehdoista, joita vastaan Martin Kusch on argumentoinut. Jatkan Kuschin kritiikkiä ja osoitan ceteris paribus (...) -strategian keskeiset ongelmat, minkä lisäksi vastaan myös kahteen näistä ehdoista riippumattomaan dispositionalistiseen strategiaan. (shrink)

Yleensä Wienin piirin loogista empirismiä kannattaneet filosofit mielletään antirealisteiksi. Tässä artikkelissa kuitenkin argumentoidaan, että piirin johtohahmo Moritz Schlick oli eräänlainen realisti myös nykystandardien valossa. Näin ollen – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – positivismi ja realismi ovat yhteensovitettavissa. Schlick tosin erotti kannattamansa empiirisen realismin jyrkästi metafyysisestä realismista, jota hän piti merkityksettömänä. Schlickin realismin esittelyn lisäksi artikkelissa tarkastellaan yleisellä tasolla hänen epistemologiaansa, kielifilosofiaansa ja metafysiikan kritiikkiään. Tekstissä pohditaan myös Schlickin suosiman realismin asemaa ja relevanssia nykyisessä realismikeskustelussa.

Chi ha l'abitudine di sfogliare le riviste filosofiche sa che "metafisica" non è più una parola che scotta. I maestri dell'inizio del secolo (gli empiristi logici sono l'esempio più tipico) identificarono la metafisica con il non-senso e usarono la parola come un marchio di infamia. Non mancavano precedenti nella storia della filosofia. Ma oggi gli allievi di quei maestri preferiscono rifarsi ad un uso diverso, meno fazioso, del termine per indicare con esso un'indagine filosofica, che non solo non deve essere (...) trascurata, ma concerne i fondamenti di molte altre ricerche, ed è quindi per molti versi centrale. (shrink)