Ajan luonnetta koskevissa käsityksissä on tyypillistä erottaa kaksi eriävää kantaa: A-teoreettinen presentismi ja B-teoreettinen eternalismi. Edeltävän väitetään tyypillisesti sopivan yhteen inhimillisen ajallisen kokemuksen kanssa ja jälkimmäisen ontologisesti perustavanlaatuisen luonnontieteen kanssa. Ilmikuvamme ajasta sisältää ehdottoman nykyisyyden ja yksisuuntaisen ajan kulun menneestä tulevaan. Tieteellinen kuva ajasta ei sisällä erityistä nykyisyyttä eikä ajan kulun edellyttämää dynaamista aikamuotojen muutosta. Monet ovat pitäneet kokemustamme ajan kulusta illuusiona. Tässä artikkelissa keskitytään A-sarjan mukaisen ajankulun virheteoreettiseen tulkintaan. Tarkastellaan mahdollisuutta, jonka mukaan meillä ei ole kyseistä kokemusta vaan kuvailemme (...) kokemustamme virheellisesti ajan virtaukseen liittyvillä vertauskuvilla. Tätä tukee fysikalistinen argumentti: Jos ajan kulun kokemuksellamme ei ole fysikaalista perustaa, meillä ei voi olla sen mukaista kokemustakaan ajasta. (shrink)

Artikkelissa otan kantaa niin sanottuun voluntarismikiistaan Descartesin tahdon käsitykseen ja arvostelmateoriaan liittyen kannattaen epäsuoraa voluntarismia. Käsittelen erityisesti kysymystä voiko tahdolla Descartesin mukaan olla suora kontrolli ihmisen arvostelmasta pidättäytymiseen? Pitkään vallassa olleen tulkintasuuntauksen mukaan Descartesin käsityksessä tahdolla on kyky vaikuttaa doksastisiin tiloihin suoraan, pelkällä tahdon aktilla. Tätä kutsutaan suoraksi voluntarismiksi ja se tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että meillä on kyky hyväksyä, olla hyväksymättä sekä pidättäytyä arvostelemasta täysin tahdonvaraisesti. Tässä tekstissä kannatan kuitenkin epäsuoraa voluntarismia: tahto kykenee vaikuttamaan doksastiseen tilaan epäsuorasti vaikuttamalla uskomuksen (...) muodostamisen kannalta olennaisiin toimintoihin, erityisesti vahvoihin perusteisiin keskittymiseen. Argumentoin epäsuoran voluntarismin puolesta seuraavin tavoin: 1) Kohdat, joiden katsotaan puoltavan suoraa voluntarismia, voidaan yhtä lailla tulkita puoltamaan myös epäsuoraa voluntarismia, 2) Epäsuora voluntarismi on sekä filosofisesti että psykologisesti uskottavampi tulkinta siitä, kuinka ihminen arvostelmia muodostaa, ja 3) Epäsuora negatiivinen voluntarismi on koherentimpi ja ristiriidattomampi tulkinta epäilyn metodin käytöstä (siis yleisestä arvostelmasta pidättäytymisestä) Ensimmäisessä mietiskelyssä. (shrink)

[The title in English: "Genealogy as Historical Ontology: On Foucault's Relationship to Nietzsche and Hermeneutics."] Foucault’n genealogiaa voidaan luonnehtia olemistamme konstituoivien valta–tieto-verkostojen määrittämien käytäntöjen historiallisen polveutumisen analyysiksi. Kysyn artikkelissani, miten Foucault’n genealogia määrittyy suhteessa Friedrich Nietzschen (1844–1900) ajatteluun ja hermeneuttiseen käsitykseen tulkinnasta. Tähän vastatakseni aloitan tarkastelemalla genealogian perusteita suhteessa Nietzschen perintöön, ja tässä yhteydessä nostan esiin myös ”perinteisen” historiankirjoituksen kritiikin. Tämän jälkeen käsittelen genealogian suhdetta tulkinnan teemaan, jolloin suhde Martin Heideggerin (1889–1976) jälkeiseen hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan nousee keskeiseen asemaan. Samalla täsmentyy genealoginen (...) käsitys historiantutkimuksen luonteesta. Tavoitteenani on siis muotoilla sellainen Nietzscheen ja hermeneutiikkaan suhteutettu tulkinta genealogiasta, jossa toisinaan hajanaisilta vaikuttavat teemat ainakin suurimmaksi osaksi löytäisivät paikkansa. Tätä kautta avautuu myös myöhäisen Foucault’n ajatus genealogiasta filosofian ja historiantutkimuksen välimaastossa sijaitsevana ”historiallisena ontologiana”. (shrink)

Elämä on nähty merkittävänä aiheena Bergsonin filosofiassa. Elämän filosofinen merkitys Bergsonilla ilmenee selvästi hänen pääteoksessaan L'évolution créatrice (Luova evoluutio, 1907), jossa hän keskittyy inhimillisten tietokykyjen evolutiivisen alkuperän rekonstruointiin ja tieto-opillisiin seurauksiin. Bergsonin mukaan biologia tarjoaa filosofialle tietokykyjen kehitysteoreettisen näkökulman, ja filosofia metafysiikkana täsmentää biologialle sopivaa epistemologiaa. Tässä artikkelissa esittelen Bergsonin filosofisen teorian biologian ja epistemologian vastavuoroisesta suhteesta. Aloitan epistemologian, tieteen ja metafysiikan välisen suhteen selventämisellä Bergsonin teoriassa. Sen jälkeen esittelen, kuinka Bergson näkee tietokykyjen kehittymisen olennaisena osana eläinten yleistä kehityshistoriaa. Analysoimalla (...) eläinkunnan kognitiivisten kykyjen kahta taipumusta, älykkyyttä (intelligence) ja vaistoa (instinct), Bergson kehittää näkemyksen metafysiikasta, jonka avulla on mahdollista selvittää epistemologian ja biologian keskinäistä riippuvuutta ja vastavuoroisuutta. Lopuksi valaisen tätä vastavuoroisuutta Bergsonin analyysilla käsitteellisen tiedon muodostumisesta. (shrink)

Artikkeli tarkastelee aluksi Hannah Arendtin analyysiä totalitarismin pohjimmiltaan ideologisesta luonteesta ja ideologisen ”idean” olemuksesta. Tätä analyysiä verrataan Alain Badioun yritykseen herättää henkiin ideologinen ”idean politiikka”. Artikkelin perusväitteen mukaan sekä Arendt että Badiou näkevät politiikan alueena, jolla uutuus ja ihmisen kyky ryhtyä maailmaa muuttaviin hankkeisiin voivat toteutua. He ymmärtävät kuitenkin poliittisen aktiviteetin muodon olennaisesti eri tavoin: Arendtille politiikka on perusluonteeltaan toimintaa, praksista, Badioulle se on pohjimmiltaan idean tuottamista, poiesista. Tällä on keskeisiä seurauksia heidän politiikkakäsityksilleen. Lopuksi osoitetaan, että Badioun ”ideologinen” ymmärrys politiikasta (...) jää alttiiksi Arendtin peruskritiikille, jonka mukaan politiikan välineellinen ymmärtäminen keinojen ja päämäärien viitekehyksessä on viime kädessä kyvytön sulkemaan pois poliittisen terrorin mahdollisuutta. (shrink)

Kirjoitus tarkastelee Martin Heideggerin myöhäisajattelussa esiin nousevaa olemisen ainutkertaisuuden (Einzigkeit, Einmaligkeit) teemaa ja sen edelleenkehittelyä Jean-Luc Nancyn ajattelussa. Teeman osoitetaan kytkeytyvän Heideggerin välienselvittelyyn filosofian esisokraattisen alun, erityisesti Parmenideen ajattelun kanssa. Parmenides ajattelee olemista kaikkia yksittäisiä ilmentymiään, "kuolevaisten" äärellisiä "näkemyksiä" (doksai) yhdistävänä absoluuttisen homogeenisena ja itseidenttisenä ilmeisyytenä (alētheia), todellisuuden puhtaana läsnäolona ajattelulle. Tätä vasten Heidegger ajattelee olemisen nimenomaan yksittäisten ilmentymiensä kontekstuaalisena ainutkertaisuutena, mielekkyystilanteiden ainutkertaistavana kontekstualisoitumisena. Nancy jatkaa ajatusta kuvailemalla olemista "ainutkertaiseksi-monikolliseksi" (singulier pluriel), mutta täydentää Heideggerin ajatteluun tunnetusti jäänyttä aukkoa soveltamalla ajatusta (...) yhteisön ajattelemiseen ainutkertaisuuksien yhdessäolemisena ja keskinäisyytenä. Näin avautuva "ainutkertaisuuden politiikan" teema onkin viime vuosikymmeninä noussut mannermaisen poliittisen ajattelun keskiöön. (shrink)

Ini bukan buku yang sempurna, tapi itu unik, dan jika Anda skim pertama 400 atau jadi halaman, yang terakhir 300 (dari beberapa 700) adalah upaya yang cukup baik untuk menerapkan apa yang diketahui tentang perilaku perubahan sosial dalam kekerasan dan tata krama dari masa ke waktu. Topik dasarnya adalah: Bagaimana genetika kita mengendalikan dan membatasi perubahan sosial? Anehnya ia gagal untuk menggambarkan sifat dari pilihan kerabat (inklusif kebugaran) yang menjelaskan banyak hewan dan kehidupan sosial manusia. Dia juga (seperti hampir (...) semua orang) tidak memiliki kerangka yang jelas untuk menggambarkan struktur Logis rasionalitas (LSR-John Searle istilah yang disukai) yang saya lebih suka menyebut psikologi deskriptif pemikiran yang lebih tinggi (DPHOT). Dia seharusnya mengatakan sesuatu tentang banyak cara lain menyalahgunakan dan mengeksploitasi orang dan planet, karena sekarang ini jauh lebih parah untuk membuat bentuk lain dari kekerasan hampir tidak relevan. Memperluas konsep kekerasan untuk memasukkan konsekuensi global jangka panjang-dari replikasi gen seseorang, dan memiliki pemahaman tentang bagaimana evolusi bekerja (yaitu, pilihan kerabat) akan memberikan perspektif yang sangat berbeda tentang sejarah, peristiwa saat ini, dan bagaimana hal yang mungkin akan pergi dalam beberapa ratus tahun mendatang. Salah satu mungkin mulai dengan mencatat bahwa penurunan kekerasan fisik atas sejarah telah dicocokkan (dan dimungkinkan) oleh yang terus meningkat tanpa ampun perkosaan dari planet (yaitu, oleh kehancuran masyarakat dari masa depan keturunan mereka sendiri’). Pinker (seperti kebanyakan orang sebagian besar waktu) sering terganggu oleh kedakalan budaya ketika itu biologi yang penting. Lihat ulasan terbaru saya dari Wilson's ' penaklukan sosial bumi ' dan Nowak dan Highfield ' Supercooperator ' di sini dan di net untuk ringkasan singkat dari vacuity ' benar altruisme' (kelompok seleksi), dan operasi seleksi Kin dan tidak berguna dan dangkal menggambarkan perilaku dalam istilah budaya. Ini adalah sifat klasik/membina isu dan alam mengalahkan memelihara--jauh. Apa yang sebenarnya penting adalah kekerasan yang dilakukan ke bumi oleh peningkatan tanpa henti dalam populasi dan penghancuran sumber daya (karena obat-obatan dan teknologi dan penindasan konflik oleh polisi dan militer). Sekitar 200.000 lebih banyak orang sehari (lain Las Vegas setiap 10 hari, Los Angeles lain setiap bulan), 6 ton atau lebih dari humus pergi ke laut/orang/tahun -sekitar 1% dari seluruh dunia menghilang tahunan, dll berarti bahwa kecuali beberapa keajaiban terjadi biosfer dan peradaban sebagian besar akan runtuh selama dua abad berikutnya, dan akan ada kelaparan, kesengsaraan dan kekerasan dari setiap jenis pada skala yang mengejutkan. Perilaku, pendapat, dan kecenderungan rakyat untuk melakukan tindak kekerasan tidaklah relevan kecuali mereka dapat melakukan sesuatu untuk menghindari malapetaka ini, dan saya tidak melihat bagaimana hal itu akan terjadi. Tidak ada ruang untuk argumen, dan tidak ada gunanya baik (ya I'ma fatalist), jadi aku hanya akan membuat beberapa komentar seolah-olah mereka fakta. Jangan bayangkan saya memiliki pasak pribadi dalam mempromosikan satu kelompok dengan mengorbankan orang lain. I am 78, tidak memiliki keturunan dan tidak ada kerabat dekat dan tidak mengidentifikasi dengan politik, nasional atau kelompok agama dan menganggap yang saya milik secara default sebagai sama seperti menjijikkan sebagai semua sisanya. Orang tua adalah musuh terburuk kehidupan di bumi dan, mengambil pandangan yang luas hal, perempuan adalah sebagai kekerasan sebagai orang ketika orang menganggap fakta bahwa kekerasan perempuan (seperti sebagian besar yang dilakukan oleh pria) sebagian besar dilakukan dalam gerakan lambat, pada jarak dalam ruang dan waktu dan sebagian besar dilakukan oleh proxy-oleh keturunan mereka dan oleh laki. Semakin, perempuan melahirkan anak terlepas dari apakah mereka memiliki pasangan dan efek dari menghentikan satu wanita dari pembibitan adalah pada rerata jauh lebih besar daripada menghentikan satu orang, karena mereka adalah bottleneck reproduksi. Satu dapat mengambil pandangan bahwa orang dan keturunan mereka yang kaya layak kesengsaraan apa pun datang dengan cara mereka dan (dengan pengecualian langka) yang kaya dan terkenal adalah pelanggar terburuk. Meryl Streep atau Bill Gates atau J. K Rowling dan masing-masing anak mereka dapat menghancurkan 50 ton permukaan tanah masing-masing per tahun untuk generasi ke depan, sementara seorang petani India dan mungkin menghancurkan 1 ton. Jika seseorang menyangkal hal itu baik, dan untuk keturunan mereka aku berkata "Selamat datang di neraka di bumi" (WTHOE). Penekanan saat ini selalu pada hak asasi manusia, tetapi jelas bahwa jika peradaban adalah untuk berdiri kesempatan, tanggung jawab manusia harus menggantikan hak asasi manusia. Tidak ada yang mendapatkan hak tanpa menjadi warga negara yang bertanggung jawab dan hal pertama ini berarti adalahkerusakan lingkungan MI nimal. Tanggung jawab yang paling mendasar adalah tidak ada anak kecuali masyarakat Anda meminta Anda untuk memproduksinya. Sebuah masyarakat atau dunia yang memungkinkan orang berkembang biak secara acak akan selalu dimanfaatkan oleh gen egois sampai runtuh (atau mencapai titik di mana hidup ini begitu mengerikan itu tidak layak hidup). Jika masyarakat terus mempertahankan hak asasi manusia sebagai dasar, untuk keturunan mereka orang dapat mengatakan dengan percaya diri "wthoe". -/- Mereka yang ingin komprehensif up to date kerangka perilaku manusia dari dua systems tampilan modern dapat berkonsultasi buku saya 'struktur Logis filsafat, psikologi, mind dan bahasa dalam Ludwig wittgenstein dan John Searle ' 2nd Ed (2019). Mereka yang tertarik pada tulisan saya lebih mungkin melihat 'berbicara monyet--filsafat, psikologi, ilmu, agama dan politik di planet yang ditakdirkan--artikel dan review 2006-2019 3rd ed (2019) dan bunuh diri utopian delusi di 21St Century 4th Ed (2019). (shrink)

Dalam hal paparan terhadap alam, terutama dalam perencanaan kota, ruang hijau sering kali mendapat banyak perhatian. Vegetasi bermanfaat bagi kesejahteraan manusia, dan hijau adalah warna dominan biosfer bumi. Tapi bagaimana dengan warna khas planet kita yang lain? Ruang biru adalah istilah yang menunjukkan permukaan luar ruangan yang alami (atau terkadang semi alami). perairan secara umum, termasuk lautan, sungai, danau, kanal, dll. Penelitian menunjukkan bahwa, seperti ruang hijau, ruang biru juga bermanfaat bagi kesehatan mental dan kesejahteraan psiko-sosial manusia [1]. Aspek ini (...) telah mendapatkan perhatian lebih dalam pada beberapa dekade terakhir, khususnya dalam konteks manajemen kesehatan masyarakat. Sebuah penelitian di Inggris mengungkapkan bahwa kunjungan ke ruang biru di perkotaan meningkat jumlahnya, hampir sama dengan yang ditemukan di pedesaan [2]. Penelitian ini juga menemukan bahwa masyarakat yang tinggal di daerah pedesaan tersebut lebih sering mengunjungi ruang biru, mungkin karena pilihan manusia jatuh pada ruang biru yang “terlihat alami”. (shrink)